tiistai 9. lokakuuta 2012

Ankeaa elämää.

Ulkona on kamala sää.

Koko ajan masentaa koska on niin karunnäköistä aina.

Mutta onhan tässä syksyssä muutamia hyviä puolia;

Joulutulee kovaa vauhtia talven kanssa kilpaa uudesta vuodesta nyt puhumattakaan mutta koko ajan takaraivossa huutaa ääni surusta ja tuskasta ja se ääni kaipaa kesää.

-

Kesä tuo kaukainen käsite joka tulee kyllä aikanaan kunhan vain jaksaa odottaa.

-

Ja taas se tulevaisuus on piinaamassa minua miksei aika voisi vain pysähtyä ? 

Miksi ajan pitää kulua niin nopeasti en kerkeä nauttimaan elämästä koskaan.

Vastahan minä menin ala-asteen ensimmäiselle luokalle ?

Vastahan minä tutustuin mahtaviin ystäviin ?

Vastahan minä sain ensimmäisen lemmikkini ?

Ja juuri äskenhän minä menin yläasteelle ?

Hetki sitten seurustelin ensimmäisen kerran ?

Miten muka on mahdollista että aloitin tänä syksynä yläasteen viimeisen luokan ?


Niin paljon kysymyksiä jotka voidaan tiivistää yhteen lauseeseen.


Aika kuluu, eikä sille voi mitään.

Surullista mutta totta.

Eikä voi tehdä muuta kuin antaa ajan kuljettaa ja yrittää nauttia elämästä.











torstai 6. syyskuuta 2012

Elämä kenkälaatikossa.

Tänään tuli puheeksi pelottava asia. 
Tulevaisuus.

Tiedän mitä haluan tulevaiduuseltani.
Haluan auttaa muita ihmisiä, mutten halua juurtua yhteenpaikkaan.
Toisaalta en haluaisi todeta että pian on hyvästien aika.
En haluaisi tajuta sitä asiaa että pian melkein kolmenvuoden ajan solmitut ystävyys suhteet saattavat tyssätä kuin seinään.

En haluaisi todeta sitä että minusta on tulossa aikuinen.

Haluaisin vain niin olla edelleen se huoleton lapsi jota äiti ja isä suojelevat.

Haluan taas vain uppoutua maailman tutkimiseen ja ihasteluun.

Haluan halata jokaista ihmistä  jonka tunnen.
Haluan rutistaa monia ihmisiä kovaa enkä halua ikinä päästää irti.

Haluan kokea taas ensirakkauden.
 






keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Olin kerran turistina.

Se tunne kun olet käynyt jossain paikassa ainakin miljoona kertaa ja sitten menet siihen samaan paikkaan kuin olisit siellä ensikertaa.
Ihastelet paikan kauneutta ja ihmettelet asioita jotka ovat olleet niin itsestään selviä
että ne ovat jääneet huomaamatta.
Mieleesi tulvivat muistot siitä paikasta mutta samalla paikka on sinulle täysin tuntematon.
 Haluat oppia näkemään paikan uusin silmin.

Istuin kerran järvenrannassa kalliolla.
Aurinko paistoi ja tuuli puhalsi kylmän viiman kasvoihini.
Tärisin kylmästä mutta nautin olostani koska tuo paikka tuntui sillä hetkellä maailman ihanimmalta ja turvallisimmalta paikalata.

Halusin vain piiloon maailmaa, tulisin kyllä myöhemmin taas ihmisten ilmoille 
mutta sillä hetkellä halusin vain olla olematta olemassa.
Muiden ihmisten ulottumattomilla.













maanantai 3. syyskuuta 2012

I love rainy days.

Ropina.Kumisaappaat.Kosteat kiharat.
Nämä asiat kuuluvat ihanaan päivään.

On niin rauhoittavaa välillä vain seisahtua ja kuunnella sateen ropinaa.
On niin ihanaa istua ulkona kaatosateessa ja miettiä sitä mitä ennen oli.

Lapsena aina juostiin ulkona kaatosateessa paljain jaloin ja toivottiin
että tultaisiin kipeäksi.

Nyt kun juoksen avo jaloin ulkona sateessa haluan vain nauttia elämästä.
 En halua muistella virheitä jotka olen tehnyt haluan vain olla.
Haluan elää.





sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Back to the summer.

Tahtoisin taas että olisi kesä. Haluaisin tuntea viileän ruohon jaloissanu sumuisena kesä aamuna.
Haluaisin taas nukkua pitkään ja olla rauhassa. Rauhassa maailmalta. Ettei tarvitsisi surra tai murehtia.
Kunpa voisin vain heittää ongelmat nurkkaan ja olla taas huoleton lapsi joka näkee maailman utuisen
verhon läpi.
Haluaisin viettää unelmieni kesän kerran elämäni aikana, sinun kanssasi.

Muinoin minulle kerrottiin että sateenkaaren päässä odottaa aarre.
Jonain päivänä etsin sateenkaaren pään koska tiedän että sieltä löydän sinut.
 Ja kun löydän sinut, voin olla taas huoleton lapsi ja juosta vapaasti pellolla ja nauttia elämästä.