Ulkona on kamala sää.
Koko ajan masentaa koska on niin karunnäköistä aina.
Mutta onhan tässä syksyssä muutamia hyviä puolia;
Joulutulee kovaa vauhtia talven kanssa kilpaa uudesta vuodesta nyt puhumattakaan mutta koko ajan takaraivossa huutaa ääni surusta ja tuskasta ja se ääni kaipaa kesää.
-
Kesä tuo kaukainen käsite joka tulee kyllä aikanaan kunhan vain jaksaa odottaa.
-
Ja taas se tulevaisuus on piinaamassa minua miksei aika voisi vain pysähtyä ?
Miksi ajan pitää kulua niin nopeasti en kerkeä nauttimaan elämästä koskaan.
Vastahan minä menin ala-asteen ensimmäiselle luokalle ?
Vastahan minä tutustuin mahtaviin ystäviin ?
Vastahan minä sain ensimmäisen lemmikkini ?
Ja juuri äskenhän minä menin yläasteelle ?
Hetki sitten seurustelin ensimmäisen kerran ?
Miten muka on mahdollista että aloitin tänä syksynä yläasteen viimeisen luokan ?
Niin paljon kysymyksiä jotka voidaan tiivistää yhteen lauseeseen.
Aika kuluu, eikä sille voi mitään.
Surullista mutta totta.
Eikä voi tehdä muuta kuin antaa ajan kuljettaa ja yrittää nauttia elämästä.
