Tänään tuli puheeksi pelottava asia.
Tulevaisuus.
Tiedän mitä haluan tulevaiduuseltani.
Haluan auttaa muita ihmisiä, mutten halua juurtua yhteenpaikkaan.
Toisaalta en haluaisi todeta että pian on hyvästien aika.
En haluaisi tajuta sitä asiaa että pian melkein kolmenvuoden ajan solmitut ystävyys suhteet saattavat tyssätä kuin seinään.
En haluaisi todeta sitä että minusta on tulossa aikuinen.
Haluaisin vain niin olla edelleen se huoleton lapsi jota äiti ja isä suojelevat.
Haluan taas vain uppoutua maailman tutkimiseen ja ihasteluun.
Haluan halata jokaista ihmistä jonka tunnen.
Haluan rutistaa monia ihmisiä kovaa enkä halua ikinä päästää irti.
Haluan kokea taas ensirakkauden.
